Se oli taas lokakuun viimeisen kokonaisen viikon viikonlopun, ja Halloween Hiken aika! Tarkoitus oli lähteä Jyrin kanssa jollain tavalla etenemään 50 kilometriä jalkaisin. Pikkuisen itseäni arvellutti tuo matkan pituus, alla oli kuitenkin vain kolme viikkoa ennen Halloween Hikeä läpsytelty Vaarojen Maratonin 65 kilometriä. Palautuminen oli kuitenkin sujunut hyvin ja Vaarojen ja HH:n väliin mahtui useitakin lenkkejä, joten ei kai siinä muuta ole kun laittaa tossua toisen eteen.
Halloween Hike on noussut kyllä ehdottomasti yhdeksi omaksi suosikkitapahtumakseni kahden aikaisemman vuoden perusteella. Vaikka osallistujille otetaankin aikaa, kyseessä ei silti ole varsinainen kilpailu, vaan enneminkin nimenomaan tapahtuma. Lisämausteen hommaan tuo liukuva lähtöaika (maastoon saa lähteä halutessaan jo perjantai-iltana), sekä se että reitillä on samaan aikaan juoksijoita, kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Pikantti lisä on myös se että reittiä ei merkitä maastoon millään tavalla. Matkaan saa paperisen kartan johon reitti on merkitty, sekä sen voi myös ladata esimerkiksi puhelimeen tai kelloon. Näin varmistetaan se, että myös minunkaltaiset suunnistustaidottomat sunnuntaihölkkääjät voivat osallistua tapahtumaan turvallisin mielin. Reitille on ripoteltu tasaisen epätasaisin välein olevia GPS-koodattuja rasteja jotka leimataan puhelimella. Tämä rytmittää todella mukavasti matkantekoa, kun keskittyminen on aina vaan meneillään olevassa rastivälissä.
Starttasin itse matkan kohti Suonenjokea jo perjantaina iltapäivästä töiden jälkeen. Ensin pikainen pistäytyminen Kirrissä Liisin luona, ja siitä keskustaan Emman sohvalle yöksi. Perjantai-ilta meni mukavasti juoksureppua pakatessa, ja Sofian kanssa Better Call Saulia katsellessa. Aamulla heräsin itsekseni ennen kellonsoittoa jo kuudelta kahvinkeittoon ja aamupalalle ennenkuin suuntasin Jyrille Kuokkalaan, josta lähdimme hyvissä ajoin kohti Suonenjokea. Perillä parkkipaikalla alkoi oikein naurattamaan, kun viereisessä ruudussa olivat vanhat tutut Halloween Hike -sparraajat Jarkko ja Jopi, jotka olivat jälleen kerran lähdössä reissun päälle pyörillä. Toiseen viereiseen ruutuun kurvasivat tietysti vanhat tutut juoksukaverit Timo ja Riina, joiden kanssa Jyri olikin jo etukäteen sopinut että menemme yhtä matkaa ensimmäisen 30 kilsan lenkin. Parkkipaikalla vaihdoimme nopeasti juoksukamat päälle ja lähdimme kävelemään kohti reilun puolen kilometrin päässä ollutta tapahtumakeskusta. Siellä nopeat vessassakäynnit ja testileimaukset ja sitten vaan kohti polkuja! Lähtöleimauksella kohtasimme jälleen tuttuja, kun 75 kilometrin pyörälenkille lähdössä olleet Juho ja Tero ohittivat meidät.
Ensimmäinen reilu kilometri oli asfalttia, ja siinä pääosin alamäkeen juostessa oli hyvä aukoa vähän jalkoja. Mukavan reipas juoksu saikin pienen hien päälle ja toimi hyvänä alkulämmittelynä poluille siirtyessä. Kahden kilometrin täyttyessä oli vuorossa ensimmäinen rasti, ja tästä alkoivat myös varsinaiset polut. Heti aluksi oli luvassa komeaa neulasbaanaa ennen siirtymistä valaistulle kuntoilureitille. Välillä reitti kävi myös pienemmillä poluilla, ja taisipa siellä jonkinlaista metsäkoneuraakin olla.
Neljän hengen seurueemme. Pukeutumiskoodi on oranssia tai punaista, ainut punainen urheilupaita minkä löysin kotoa, oli vanha Robert Lewandowskin Bayern-paita, joten sillä siis mentiin!
Seitsemän kilometrin taivaltamisen jälkeen maisemat muuttuivat alun vanhoista metsämaisemista vielä kertaheitolla upeampiin maisemiin. Reitti kapusi korkean harjun päälle, jossa se kiemurtelikin seuraavat nelisen kilometriä. Toisella puolella aukesi komea suomaisema, ja toisella puolella oli ihan pitkän kantaman näkymääkin. Baana oli myös leveää ja mukavasti juostavaa, joten matka taittui oikein mukavasti niitä näitä höpötellen. Satunnaiset fillaristit ohittelivat meitä, mutta tossuväkeä ei juurikaan näkynyt. Oikeastaan jalankulkijoita alkoi näkyä vasta 11 kilometrin jälkeen kun laskeuduimme todella mukavan pitkän kapean alamäkipolun harjun juurelle. Tämänkin jälkeen maisemat ja polut olivat kuin lahja joka vain jatkoi antamistaan! Upeita jäkäläesiintymiä ja vanhaa hienoa mäntymetsää kauniine neulaspolkuineen.
Lintharjun laelta
Suolampi ja puiden lomasta pilkistävä aurinko
Harjun päällä juoksemisen jälkeen oli tavallaan ihan hauska päästä pienemmille poluille. Maasto oli edelleen todella helppokulkuista ja käytännössä koko ajan juostavaa - jopa omallekin kunnolle, mikä oli pienimuotoinen yllätys. Jalka tuntui vielä varsin kevyeltä. Myös Jyrillä, Timolla ja Riinallakin tuntui olevan hyvin virtaa. Hoidimme suunnistuksen neljään pekkaan selkeällä työnjaolla. Jyrillä oli kompassi ja paperikartta, minulla ja Riinalla kellosta löytyvä maastokartta johon oli laitettu GPX-tiedosto reitistä, ja siihen vielä kaupan päälle Timon kellossa ollut breadcrumb-trail -muodossa ollut reitti. Missään vaiheessa ei ollut mitään pelkoa eksymisestä, vaikka reitit risteilivätkin aika tavalla pidempien reittien kanssa. Lisäksi matkantekoa rytmittivät mukavasti matkalle sijoitellut leimattavat rastit. Yhtäkkiä huomasimmekin olevamme jo reittien solmukohtana toimineella Ladun Majalla noin 17 kilometrissä, josta 30 kilometrin reitin olisi tarkoitus erkaantua 50 kilometrin reitin kanssa.
Valokuvaaja Niklas Suominen ikuisti saapumisemme Ladun Majalle. Jostain syystä shortsit olivat selkeästi vähemmistössä osallistujien housuvalinnassa. Itse tietysti shortseilla liikenteessä.
Pikkuisen pöllämystynyt ilme. Kuva: Niklas Suominen
Ladun Majalla Jyri kysäisi varovasti että olisiko paha rasti, jos mentäisiinkin "vain" se 30 kilometriä. Tottapuhuen, olin aika helpottunut että Jyri kysyi tämän. Olisin varmasti itse kysynyt häneltä saman kysymyksen, jos Jyri ei olisi ehtinyt ensin. Juoksu maistui tosi mukavalta, ja fiilis oli oikeasti tosi hyvä, mutta aika vahva semmoinen fiilis oli kuitenkin takaraivossa että 50 kilsalla olisi jalka alkanut painaa voimakkaasti, ja eteneminen olisi muuttunut puhtaaksi kävelyksi ennemmin tai myöhemmin. Lisäksi Timon ja Riinan kanssa oli mukava taivaltaa, vauhditkin tuntuivat osuvan hyvin yksiin. Päädyimme pitämään lopulta aika pitkän huoltotauon Ladun Majalla, mikä sopi itselleni mainiosti. Homma toimi siellä erittäin hyvin. Mobilepaylla sai ostaa ties mitä herkkuja (itse söin karjalanpiirakan) ja vettä oli myös tarjolla. Lopulta vajaan vartin tauon jälkeen jatkoimme matkaa hyvävoimaisina.
Lisää virtaa Ladun majalta lähtiessä toi se tieto, että matkaa olikin yhtäkkiä enää se kymmenisen kilometriä jäljellä. Ekat kilometrit majan jälkeen olivat varsin korkeuseropainotteisia muuhun reittiin verrattuna. Tässä kohtaa tulikin koko tapahtuman pisimmät kävelypätkät, joskin kyllä jalka vielä juoksuunkin nousi oikein mainiosti. Mutkittelimme nyt Lintharjun pohjoispuolen polkuja, ja hivuttauduimme koko ajan lähemmäs Suonenjokea ja ysitietä. Reilun 19 kilometrin jälkeen koimme koko reissun ainoan väärään suuntaan kääntymisen. Tämän otan täysin omaan piikkiini, en katsonut kunnolla kellosta suuntaa, menin vaan fiiliksen mukaan. Onneksi emme juosseet väärään suuntaan edes sataa metriä. Palatessamme reitille kohtasimme erään nuorenparin joka juoksi meitä vastaan. Tervehdimme kohteliaasti, ja sen jälkeen sanoin varovasti että "Teillä taitaa olla väärä suunta?" Pariskuntaa vähän huvitti, he eivät nimittäin olleet tapahtumassa mukana, vaan he olivat nauttimassa poluista ihan muuten vaan.
Pikkuhiljaa polut alkoivat tulemaan päätökseen. Ysitien alituksen jälkeen reitti käväisi vielä Suonenjoen keskustan tuntumassa hyppyrimäen juurella. Vähän säikähdimme, että noinkohan sitä pitää vielä kiivetä tornin juurelle johtavat kuntoportaat, mutta sentään sinne ei tarvinnut lähteä. Viimeinen rasti leimattiin uimarannan leikkikentän välittömässä läheisyydessä, ja sitten edessä oli vielä parin kilometrin asfalttijuoksu kohti maalia. Sovimme Jyrin kanssa, että hän käy autolta hakemassa saunakamat, ja minä juoksen maaliin leimaamaan matkan päättyneeksi. Timo jättäytyi Jyrin kanssa taaksemme, ja me painelimme Riinan kanssa kohti maalia. Jalkaa oli vielä varsin mukavasti jäljellä, varsin kivuttomasti pystyin vielä tässä vaiheessa juoksemaan alle kuuden minuutin kilometritahtia, joskin viimeisen jyrkän ylämäen maaliin kävelimme kyllä ihan suosiolla. Totuuden nimissä on myös tunnustettava, että 50 kilsalle ei olisi lauantaina kyllä jalkaa riittänyt. Lopullinen aika maalissa oli 3:42:30, jolla näytti irtoavan yhdeksäs sija, vaikka tosiaan kilpailusta ei varsinaisesti olekaan kysymys. Muistaakseni viime vuonna Keuruulla sijoitukseni oli sama 9., silloin aika ja keskitahti oli hiukan hitaampi, mutta matkakin oli pari kilometriä pidempi. Sinänsä täytyy olla tyytyväinen, että nyt kuitenkin nopeammalla keskitahdilla keskisyke oli yli 10 lyöntiä minuutissa pienempi kuin vuosi sitten. Toki maastokin oli ehkä hiukan helpompaa.
Hetken aikaa maalissa touhua ihmeteltyämme lähdimme saunaan Jyrin ja Timon kanssa. Siellä oli vielä mukava purkaa juoksu heti tuoreeltaan, ja ihmetellä saunassa olleiden pyörämiesten kommelluksia pidemmiltä matkoilta. Saunan jälkeen kävimme vielä erinomaisen hyvällä linssikeitolla, ja mainioilla mokkapalakahveilla! Sitten suunta kohti Jyväskylää, jossa vietimme vielä mukavan lauantai-illan Jyrin luona pizzaa tehden ja saunoen.
En tiedä vielä missä ensi vuoden tapahtuma käydään, mutta sen tiedän että varmuudella olen taas mukana. Yhteisöllisyydeltään ja hengeltään ihan ylivertaisen hieno tapahtuma on kyseessä, enkä voi sitä kylliksi suositella polkujuoksun tai maastopyöräilyn ystäville! Ja onhan toki myös kävelijöille omat sarjat. Ylipäätään luonnossa liikkuville tämä on kuin nakutettu. Kiitos järjestäjille ja vapaaehtoisille upeasta tapahtumasta!
Tapahtumasta otettuja kuvia voi käydä ihailemassa kuvaajien omista gallerioista.
Tapahtuman kotisivut löytyvät seuraavan linkin takaa:
