Lomailua ja lenkkeilyä

"Hiihtoloma" oli ja meni. Hiihtokeleistä en oikeastaan tiedä, kun olimme reissussa miltei koko loman ajan, ilmeisesti somen perusteella muikeita pakkasia piti miltei koko viikon ajan, mutta lumen kanssa oli vähän niin ja näin. Tänä talvena en ole ehtinyt suksien päälle vielä kertaakaan, toisaalta niitä ei ole kyllä ollut järin ikäväkään, kun juoksu on löytynyt tilalle. Tulevia talvia ja ilmastonmuutosta ajatellen tämä saattaa olla jopa ihan fiksu suuntaus. Lisäksi suksien huoltajana olen niin laiskaa sorttia, että käytännössä luistelusukset ja niihin lyötävä pikaluisto on ainoa vaihtoehto itselleni. Luisteluhiihdon tekniikassa onkin sitten ehkä vähän hakemista, joten yleensä kroppa on hiihtolenkkien jälkeen kuin jyrän alle jääneellä.

Vajaan viikon kaupunkiloman aikana ehdin jopa oikeasti vähän kaivata juoksuhommia. Hetken aikaa matkalaukkua pakkaillessani jopa oikeasti ajattelin että kyllähän tänne lenkkarit mahtuisi vielä hyvinkin. Lontoossa Hyde Parkissa ja Regents Parkissa lenkkeilijöiden sinkoillessa vastaan ja ohi jatkuvalla syötöllä ajatus kieltämättä oli, että oispa lenkkarit. Toisaalta 15-20 kilometrin päiväkävelyt kyllä sisälsivät ihan riittävästi liikkumista jalkojen varassa. Lisäksi jos olisin pakannut lenkkarit matkaan, oletettavasti Emmakin olisi tehnyt saman homman. Vaikka lapset ovatkin jo isoja, niin silti ajatus heidän jättämisestä kahdestaan hotellihuoneeseen ei varsinaisesti houkuttele.

Lontoossa kevät oli jo pitkällä, joskus täytyy vielä näihinkin maisemiin Regent's Canalin varrelle tulla hölköttelemään. 

Mahtui lomaan toki juoksuhommiakin, ja itseasiassa myös elämäni ensimmäinen varsinainen ylämäkitreeni. Sain Instagramissa tarjouksen johon ei voinut vastata kuin kyllä. Transgrancanarialle valmistautuva Sanna kutsui minut ja Emman kokeilemaan miltä mäkitreeni tuntuu. Paikkana toimi lukion suunnistustunneilta tuttu Vesitorninmäki Pukinvuoressa. Vähän reilussa kahdessa tunnissa saimme Emman kanssa kasaan vähän vajaa 750 nousumetriä ja seuraavalle päivälle (oikeastaan koko viikolle) ainakin itselleni varsin mojovan pohjejumituksen. Sanna jäi toki jatkamaan treeniä vielä meidän poistuttua takavasemmalle. Isot tsempit Kanarialle! Itse treeni meni jopa yllättävän mukavasti, ja seurassa aikakin kului nopeasti. Jatkuvaan ylös-alas -sahaamiseen ei oikeastaan edes tajunnut kiinnittää huomiota, kun porukalla mentiin. Täytyy ehdottomasti lumien sulamisen jälkeen lähteä jalostamaan tätä hommaa Himoksen rinteille. Himostrailin Himos 36:n 1200 nousumetriä, ja Vaarojen Maratonin 1600 nousumetriä kummittelevat jo takaraivossa.

Heatmapin perusteella joku saattaisi sanoa tätä jopa yksitoikkoiseksi treeniksi. 

Myös omilla suosikkipoluillani Rasuanniemessä ehdin käymään. Erittäin hidas ja palauttava hölkkä mäkitreenin päälle oli oikein mukava polkupala ennen urbaaneja kaupunkimaisemia. Sain tuolta nyt myös GPX-reitin piirrettyä talteen, joten jos joku alueella liikkuva, mutta paikkoja ei niin hyvin tunteva lenkkeilijä haluaa tuota hyödyntää, niin siitä vaan. Reitti pitäisi olla julkinen, joten tuon saanee varmaan auki esimerkiksi Sports Trackeriin. Valitettavasti en ole mikään varsinainen velho tietokoneiden kanssa, joten sen enempää teknistä tukea en osaa antaa. Garmin Connectissa tuon ainakin saa auki, ja sitä kautta pystyy lähettämään omaan laitteeseen. Lenkki lähtee hautausmaan portaiden alaparkkipaikalta Naiskosken rantaan. Siitä jatketaan polkuja pitkin Aarresaaren kohdille, josta siirrytään pieneksi hetkeksi asfaltille, poluille pääsee taas vähän ennen Toijalan saunaa. Sieltä matka jatkuu Likopohjaan ja Rasuanniemen kärkeen upeita neulaspolkuja pitkin. Niemenkärjen pääsee myös mukavasti kiertämään Muilahden puolelta, joten kauhean pitkää matkaa ei edes tarvitse juosta samaa polkua edestakaisin. Takaisin Toijalan saunalle pääsee helposti myös eri polkuja kuin menomatkalla. Saunalta Paratiisin puolelle Riihijärventien yli joutuu taas siirtymään pienen matkan asfalttia pitkin, mutta loppupätkän polut Kaakkolammin rannassa kyllä korvaavat tämän siirtymän. Tuosta pääsisi helposti jatkamaan vielä Vangonmäkeen ja miksei vaikka Haaralankankaalle ja aina Synninlukkoon asti. Täytyy kyllä tunnustaa, että kyseiset alueet ovat itselleni vähän vieraammanpuoleisia, joten sinne ei kannata minulta kysyä neuvoja. Itseasiassa tuo Kaakkolammin osuuskin oli itselleni uusi tuttavuus aina tuohon lenkkiin asti, mutta onneksi Emma oli vanhana torstairastien kiertäjänä mukana oppaana suunnistamassa. Lopulta reitti palaa lähtöruutuun hautausmaan portaille pientä polkua pururadan vieressä mutkitellen.

Tästä linkistä pitäisi päästä tutkimaan tuota GPX-reittiä

Tänään sunnuntaina kävin vielä ravistelemassa reissun jumitukset pois. Kunnon lumisateessa meno maistuikin yllättävän mukavalta, ja lisäsin Jämsän lenkkiin pari mutkaa alkuun, keskelle ja loppuun. Normaalisti 16 kilometrin lenkin sai näin venytettyä sopivasti puolimaratonin mittaiseksi vähän reiluksi 21 kilsaksi, ja samalla sai taas totutettua ruhoa pidempiin liikkeelläoloaikoihin. Itse lenkillä meno tosiaan sujui varsin mainiosti, mutta nyt sohvalla makoillessa ja jalkapalloa (Liigacupin finaali, Aston Villa - Manchester City) sivusilmällä katsellessa tuntuu kyllä siltä, että huomenna saattaa jopa olla tarve tehdä pientä kehonhuoltoa.

Kuten kuvista käy ilmi, niin talvinen Jämsä ja Jämsänkoski esittivät kauneimmat kasvonsa...