Niin se vain on vuosi vierähtänyt siitä, kun aloitin kirjoittamaan lähinnä itselleni ylös mieleenpainuvia hetkiä juoksuhommista. Yllättävän paljon touhuni ovat myös kiinnostaneet muitakin, jokaisen tekstin lukukerrat on mitattu kolminumeroisilla luvuilla - Vaarojen raportissa mennään kohta jo nelinumeroisiin lukuihin! Huikeaa, kiitos kaikille lukijoille!
Päätavoitteena (Vaaroilta hengissä selviämisen lisäksi) vuodelle 2020 oli juosta 1000 kilometriä. Sehän täyttyi jo alkusyksystä, osittain kiitos koronaviruksen ja tauolla olleiden futishommien. Keväällä ei oikein ollut mitään muuta tekemistä, kuin lyödä tossut jalkaan ja lähteä lenkille. Maalis-toukokuun aikana mittariin tulikin pyöreästi 450 kilometriä, mutta mikäs siinä kun juoksu tuntui mukavalta! Kisojakaan en joutunut viime vuonna siirtämään lainkaan, ja pääsin viivalle kaikissa tapahtumissa joihin olin ilmoittautunut. Ei niitä toki paljon ollut, mutta kuitenkin muutama. Niistä ei tässä sen enempää, kaikista löytyy omat postaukset: Himos Winter Trail, Himos Trail, Aulanko Tower Trail sekä Vaarojen Maraton.
Nyt alkaneelle vuodelle en oikeastaan ole asettanut itselleni mitään varsinaista tavoitetta. Jokaisella ihmisellä on eri asiat mitkä ajavat eteenpäin, ja itsestäni huomasin ehkä viime vuonna sen, että niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin minulla vähän meni motivaatio koko touhuun sen jälkeen kun tavoitteet täyttyivät. Toki Vaaroilla kroppanikin koki kovia rikki menneen polven myötä, mutta sen jälkeen oikeastaan koko loka- ja marraskuu, ja suurimmilta osin joulukuu tuntui siltä että ei oikein edes huvittanut lähteä lenkille.
Jossain vaiheessa joulukuussa tajusin että Himos Winter Trail on ihan nurkan takana tammikuussa. Tämä sai aikaan piikin lenkillelähdössä. Yllättävän nopeasti sitä ihminen taas menee huonompaan kuntoon. Onneksi lähipiirissä löytyy ihmisiä, jotka potkivat eteenpäin, ja usein sainkin lenkkiseuraa. Iso kiitos Emmalle, kuten myös vanhoille koulukavereille ja muille ystäville, jotka pistivät viestejä ja pyytelivät lenkille, kun olivat Jämsässä käymässä. Saa toimia vastaisuudessakin samalla tavalla! Hauskaa oli myös vuodenvaihteen jälkeen saada omasta pikkusiskostani lenkkikaveri. En tiedä mikä Annan innosti lenkeille, mutta ei sen väliä! Mukavia yhteislenkkejä tuli tehtyä myös pikkusiskon kanssa.
Koronan vuoksi Himos Winter Trail siirtyi maaliskuulle, ja se oli kyllä ainakin omaa kuntoani ajatellen ihan hyvä asia. Kolme kertaa tuli tammikuun aikana käytyä Himoksen poluilla, ja oli kyllä raskas askel jokaisella kerralla. Tässä välissä on hyvä hetki nostaa myös virtuaalista hattua Himostrailin talkooporukoille polkujen kunnossapitämisestä talviseen aikaan. Hurjaa touhua! Itse alkuperäisen tapahtuman ajankohtana kävimme Jyrin ja Eeliksen kanssa juoksemassa tuon 13 kilometrin kisareitin läpi, ja se oli kyllä aika paljon hitaampaa kyytiä, kuin 2020 Winter Trailin vastaava matka. Toki polutkin olivat nyt paljon raskaammassa kunnossa lumien myötä - viime vuonnahan tapahtuman aikaan maa oli täysin vihreä! Täytyy toivoa, että kilpailu pystytään järjestämään maaliskuussa. Itselläni olisi tarkoitusta tuplata ensimmäistä kertaa. Ensin perjantaina illalla 9 kilometriä, ja sen perään lauantaina 13. Mitään sen kummempia tavoitteita ajan suhteen en uskalla itselleni asettaa. Niin paljon riippuu lumitilanteestakin. Jos tuon lauantain 13 kilsaisen pääsisi perjantain rymyämisen päälle alle kahteen tuntiin, niin olisin kyllä enemmän kuin tyytyväinen! Viime talvena tuo lenkki taittui muistaakseni vähän päälle puoleentoista tuntiin. Tämän alkutalven Himoslenkit eivät kyllä mitenkään lupaile tuommoista aikaa...
Viime kesänä mielessäni kävi, että josko sitä 2021 pystyisi jo menemään ensimmäisen ultramatkan 2021 Himoksella. Se haave koki kyllä pienen kolauksen tuolla aika synkällä Vaarojen retkellä. Paljon tarvitsee vielä tehdä töitä pidempiä matkoja varten! Toisaalta se Himoksen 36 kilometriä meni kesällä ilman minkäänlaisia ongelmia. Täytyy tuota kyllä vielä pohtia, onneksi Himoksen ilmoittautuminen ei ole ihan vielä ajankohtaista. Mielenkiinnolla odotan myös miten Jämsän alueen luontomatkailun kehitys vaikuttaa Himos Trailin matkoihin ja reitteihin. Viime viikolla tulleiden uutisten mukaan uskaltaisi toivoa, että seutukunnan polkuverkostoa kehitetään entisestään, ja ennenkaikkea saataisiin myös merkittyjä reittejä lisää!
Yksi varma reissu itselleni tulee ainakin suuntautumaan uudelleen Vaarojen Maratonille selättämään viimevuotisia haamuja. Saimme Emman ja Jyrin kanssa varattua paikat itsellemme tuolle 43 kilometrin klassikkomatkalle. Vaikka tekstin aluksi sanoinkin, että varsinaisia tavoitteita en taida täksi vuodeksi ottaa itselleni, niin pyörrän sen verran puheitani että uskallan sanoa kyllä tavoittelevani aikaparannusta viime syksyn reissulta! Mikäli vaan paikat pysyvät kasassa, niin uskoisin että tähän tavoitteeseen myös tulen pääsemään, niin retkeilyksi se meni edellisellä kerralla. Täytynee kiinnittää parempaa huomiota kehonhuoltoon, niin ärsyttävää kuin se onkin! Jos jollain on vinkkejä, että miten tuosta kehonhuollosta saisi mieluisampaa, niin kiitollisena otan vastaan! Kuntosalilla olen viimeeksi käynyt lukioaikoina, ehkä vuonna 2002. Silloinkin taisin lähinnä istua siellä kaverin seurana. Jostain syystä se on itselleni aivan käsittämättömän vastenmielinen maailma.
Mitään muita tapahtumia en ole toistaiseksi lyönyt lukkoon. Ihastuin viime kesänä ikihyviksi Aulankoon, joten Aulanko Tower Trail on jopa todennäköinen kisa tänäkin vuonna. Jyri on houkutellut myös vahvasti mukaan Karhunkierrokselle. Se on toki loppuunmyyty, mutta kyllähän noita paikkoja näkyy myynnissä aina silloin tällöin. Jonain vuonna aion kyllä sinnekin varmasti lähteä!
Lyhyesti ja ytimekkäästi: pääpainon aion tänä vuonna pitää siinä, että lenkille olisi aina hauska lähteä! En stressaa kilometrimääriä, enkä varsinkaan vauhteja. Itselleni toimivin lenkki on lähes aina ollut se pidempi hidas lenkki, jossa voi välillä vaikka pysähdelläkin jos siltä tuntuu. Toisaalta, vaikka sanoin että en stressaa kilometrimääriä, niin kyllähän niitä tulee siltikin aina välillä vilkuiltua. Ihan mukava oli huomata, että tammikuussa rikkoontui pitkästä aikaa sadan kilometrin raja kuukautta kohden.
Juoksutapahtumat olen oikeastaan aina ottanutkin nimenomaan tapahtumina, en välttämättä niinkään kilpailuina. Lähinnä lähden sinne kilpailemaan itseäni vastaan. Toistaiseksi se on ollut ihan toimiva taktiikka, en ole vielä kertaakaan hävinnyt itselleni ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti