Blogit.fi

sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Vähän tavoitteellisempaa lenkkeilyä

Otsikko saattaa toki johtaa harhaan, ei tätä minun touhua voi välttämättä tavoitteelliseksi sanoa - ellei sitten tavoite ole se että selviää hengissä ensimmäiseltä ultralta toukokuun lopussa Karhunkierrokselta. Varmaan toki sekin on aika hyvä tavoite. Viime syksyn tapahtumista sekä Himostrail 36, että Vaarojen Maraton opettivat kyllä sen, että oma tekeminen on ihan liian löysää noin pitkiä matkoja silmälläpitäen. Toki tästä luonteva askel oli ilmoittautua vielä pidemmälle matkalle... Vaikka Vaarat paremmin menikin kun syksyllä 2020, niin kyllä Ryläys osoitti, että aika paljon on vielä tehtävä, mikäli noista tapahtumista haluaa oikeasti vielä enemmän nauttia.

Isänpäivälahjaksi saatu Juoksuopiston polku-ultravalmennus tuli siis kyllä tarpeeseen. Ensimmäisen kolmen viikon blokin tuosta valmennuksesta tein marras-joulukuussa, mutta sen homman keskeytti pieni sairastelu. Toivuttuani tuosta sairastelusta, tammikuun Himos Winter Trail kutitteli jo niin lähellä, että päätin kalenteroida ensimmäiset varsinaiset valmennuksen lenkit helmikuun toiselle viikolle.

Vaikka olen juoksua enemmän tai vähemmän harrastanut kohta nyt sen kolme vuotta, niin hyvin nopeasti tuon ohjelman aloittamisen jälkeen kävi selväksi, että tähän asti oikeastaan kaikki peruslenkit on tullut juostua liian kovaa vauhtia. Olen tuon tavallaan kyllä tiennytkin jo pitkän aikaa, mutta jostain syystä olen silti pitänyt vauhtia liian kovana. Tähän asti juoksemiseni on ollut myös enemmän tavallaan sitä kirottua kilometrien ja ajan tuijottamista, kun että olisi oikeasti keskittynyt hommaan ja vaikka vähän karsinut määrää laatu edellä. Nyt kuitenkin tammikuussa istuin alas tietokoneelle, ja tein Garmin Connectissa kelloon lähetettäväksi treenejä tuon Juoksuopiston valmennuksen ohjeilla. Kyllähän tuo tietysti iso muutos oli, ohjelmoin kellon hälyttämään kun sykkeet kohosivat (itse maksimisykkeen perusteella määrittämäni) PK-alueen yli. Varmasti touhusta saisi vielä enemmän irti, jos kävisi oikeasti laktaattitesteissä määrittämässä sykerajat, mutta olen ainakin toistaiseksi vielä ajatellut että tämä juoksuhomma on niin puhdasta hassuttelua ja pelkkää vastapainoa arjelle, että tavallaan tuon myötä siirtyisin vähän vakavammalle tasolle, ja olisiko se enää sitten niin hauskaa?
Pannullinen kahvia ja treenien suunnittelua

Juoksuohjelma tosiaan starttasi viikko Himos Winter Trailin jälkeen. Helmikuun ensimmäinen viikko oli tarkoituksella lepoa kisan, ja kisan jälkeisenä maanantaina saadun kolmannen koronarokotuksen päälle. Teksti ei sisällä kaupallista (eikä mitään muutakaan) yhteistyötä, mutta silti tohdin kehua tuota ohjelmaa ainakin itselleni sopivaksi. Se sisältää mukavasti erilaisia moduuleita, joita voi poimia tehtäväksi omaan elämäntilanteen mukaisesti. Itse poimin tuolta ensimmäiseksi kolmen viikon peruskuntomoduulin, jonka päälle suositeltiin yksi kevyt viikko. Kieltämättä vähän mietitytti, että mitä hommasta tulee, kun vauhdit tulisivat ihan väkisinkin putoamaan kellon antamien hälytysten myötä. Mutta itse treenit olivat kuitenkin mukavaa vaihtelua omiin, jo varsin tutuiksi käyneisiin peruslenkkeihin. 

Aikaisemmin olen yleensä tehnyt melkein orjallisesti sen kolme lenkkiä viikossa, pituudet melkeinpä kelin mukaisesti. Yleinen sapluuna on kuitenkin ollut kaksi lyhyempää lenkkiä (n. 5-8km) ja yksi pidempi (10-20 km) lenkki viikossa. Tämä on tarkoittanut, että viikkokilometrit ovat olleet siellä n. 20-30 km/vko haarukassa. Toki on ollut semmoisia kuukausiakin, että en ole päässyt edes lähelle noitakaan määriä. Jokainen lukija varmaan tässä vaiheessa tajuaa, että miksi menoni alkoi vähän sakkaamaan siellä viime syksyn Himoksen ja Vaarojen kisoissa. Aika klassinen mopolla moottoritielle -esimerkki. Päätavoite Juoksuopiston valmennuksessa itselläni onkin viikottaisten kilometrien nostaminen ihan reilusti aikaisemman riman yli. Toki järki mukana, nopeisiin kilometrien nostoihin on itseänikin peloteltu kovalla loukkaantumisriskin kasvulla. Ehkä mieluummin puhuisinkin tässä vaiheessa juoksusta nimenomaan lenkillä vietettynä aikana, kun kilometreissä.
Helmikuun lenkkejä

Kuten ylläolevasta kuvasta voi nähdä, niin tosiaan vauhdit eivät päätä huimaa. Kieltämättä vähän jopa turhauttavaa välillä vaan hidastaa ja hidastaa, kun menohaluja olisi paljonkin. Hyvin nopeasti kuitenkin kävi itsellenikin ilmi, kuinka paljon nopeammin näistä PK-sykkeillä tehdyistä lenkeistä palautuu! Puolentoista tunnin lenkki saattoi aikaisemmin tarkoittaa sitä, että Garmin näytti palautumisajaksi 48 tuntia, mutta näillä sykkeillä ja vauhdeilla palautumisaika saattoikin olla vain esimerkiksi 16 tuntia! Eikä pelkästään se mittarin näyttämä lukema, siltä se myös tuntui. Lisäksi lenkkeihin lisätyt vetotreenit, verttitreenit ja erilaiset tekniikkadrillit piristivät jopa yllättävän paljon. 

Kaksi ensimmäistä viikkoa valmennuksesta meni varsin mukavasti, molempina viikkoina lenkillä tuli vietettyä aikaa kuutisen tuntia. Kilometrejä kertyi mittariin vähän vajaa 50 per viikko. Sekä ajallisesti, että matkallisesti ihan ennenkuulumattomia lukemia itselleni. Ja tosiaan, se tunne kun oikeasti on seuraavana päivänä puolentoista tunnin lenkin jälkeen fiilis että voisi lähteä uudelleen poluille, on kertakaikkisen mahtava! Itseasiassa homma tuntui niin hyvältä, että ajattelin kokeilla josko tulokset vielä paranisivat, jos jättäisin pois ruokavaliostani rakastamani sipsit ja pullat. Sipsit varsinkin ovat olleet suuri heikkouteni koko elämäni ajan, voisin itseasiassa perustaa koko ruokavalioni niiden varaan. Lopulta onnistuinkin olemaan koko helmikuun syömättä yhtään sipsejä! Pullaan sorruin kyllä pari kertaa, kun työkaverit tarjosivat, ja Emmakin leipoi laskiaispullia. Saa nähdä kuinka pysyväksi muutokseksi tämä jää, pakko kyllä myöntää että onnistuneen hiihtoloman jälkeen palkitsin itseni yhdellä sipsipussilla - joskin pienellä sellaisella! Tiedostan tietysti sen, että ruokavalioon pitäisi enemmän kiinnittää huomiota. Vaikka en painoani sen kummemmin seuraa, niin helmikuun treenien ja sipsilakon tuloksena on ainakin ollut se, että vyötäröltä on lähtenyt kolmisen kiloa ylimääräistä painoa. Toki sitä painoa on edelleen se kymmenkunta kiloa liikaa...

Valmennusohjelman kolmas viikko olikin sitten erinomainen viikko itselleni. Tässä vaiheessa tuli myös aloitettua kuntopiiri, josta toivottavasti muodostuu myös säännöllinen osa treenejäni. Edelleen tuo on se vastenmielisin osuus tässä juoksuhommassa, ja olen jatkuvasti vaan pyrkinyt keksimään tekosyitä sille miksi en lihaskuntoharjoituksia tekisi. Tämän lisäksi ohjelmassa oli mukavia vaihtelevia lenkkejä puolentoista tunnin PK:sta 300 metrin vetoihin, loppuhuipennuksena lauantain upeassa kevätauringon loisteessa hölkötelty neljän tunnin ja 33 kilometrin PK-lenkki Jämsänjoen yläjuoksulta Jämsänkoskelta aina Päijänteen jokisuuhun Kaipolaan asti - ja tietysti takaisinkin. Palauttava olut maistui tämän lenkin päälle aika erinomaiselta, varsinkin kun tiedossa oli seuraavaksi talviloma töistä, ja juoksuohjelmassa kevyempi viikko! Yhteensä tämän kolmannen viikon aikana tuli vietettyä lenkillä aikaa seitsemän ja puoli tuntia, ja miltei 65 kilometriä. 
Jokirantamat nää, Jämsä laaksomme tää... 

Kevyt viikko alkoi mukavasti tupla-lepopäivällä. Ensimmäinen lenkki oli vasta keskiviikkona, kun kävimme Päijät-Hämeen Männyn joukkuetovereiden Eeliksen ja Pekan kanssa huikeilla Likopohjan poluilla kevyellä hölkällä. Torstaina vuorossa oli taas kammoamani lihaskuntopäivä, mutta huomasin että tästäkin sai edes vähän siedettävämmän kun piti toistot vähäisempinä, laatuun keskittyen. Pe-su piti vielä sisällään kolme köykäistä hölkkää, joskin sunnuntaina tuli tehtyä pieni virhe, kun halusin testata uusia hankkimiani polkukenkiä, ja preferoin ne nastojen ohitse. Vangonmäen polut olivat aivan jäässä yöpakkasten johdosta, ja sinne johtavat kevyenliikenteenväylät olivat semmoisessa kunnossa, että luistimet olisivat olleet oikea valinta. Liukastelut nostivat sykkeitä vähän liikaa, mutta näköjään Garminin kello kuitenkin tykkäsi. Lauantain kaupunkihölkkä Turussa oli nostanut minut harjoittelun tilassa "huippukuntoon", ja ensimmäistä kertaa koskaan tuo tila pysyi samana seuraavankin lenkin jälkeen. Eli ehkä tuossa on perää, että ammattilaisten tekemät harjoitusohjelmat ovat parempia, kuin umpimähkään liian kovaa juostut lenkit.
Turku
Pistää hymyilyttämään

Seuraavaksi alkaa sitten kolmen viikon mittainen PK2-osuus. Toivottavasti oma fiilis pysyy yhtä korkeana tämänkin jakson läpi! Valmistavana kisana toukokuun lopun Karhunkierrokselle tuli ilmoittauduttua kolme viikkoa aikaisemmin juostavalle Bodom Trailille. Täytyy nyt pitää kaikki sormet ja varpaat ristissä, että saisi oikeasti treenattua terveenä tuonne asti. Hieno on kyllä itse ollut huomata, että todella lyhyessäkin ajassa on oikeasti mahdollisuus kehittyä tässä harrastuksessa. Tämä antaa ilman muuta ison motivaation jatkoa ajatellen! Lisähaasteita itselleni tuo maaliskuun lopussa alkava kahden vuoden koulutus, tavoitteeni on valmistua merkonomiksi tuossa ajassa. Lukion ja välivuoden jälkeen työelämä vei mennessään, ja koulut unohtuivat. Nyt on ainakin korkea motivaatio suorittaa tämä tutkinto. Onneksi oma työmatkani on semmoinen, että se on vielä järkevässä ajassa juostavissa oleva matka. Tämä mahdollistaa paremmin myös juoksuharrastuksen jatkamisen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti